Olin taas mummun luona yötä ja heräsin yöllä kesken unen kauhuissani. Vaikersin istuallani vuoteella ja yritin huitoa jotain ympäriltäni. Heräsin kunnolla vasta, kun mummu tarttui huitovaan käteeni ja herätteli minua tiukasti. Muistan parahtaneeni anteeksi, sillä unessa olin 1700-luvun Pietarissa ja jostain vieraasta syystä Venäjän hovissa. Muistan keskustelleeni naisseurueen kanssa pienen sohvaryhmän äärellä melko vaatimattomassa, sinisessä silkkipuvussa. Naiset olivat kovin kiinnostuneita, miksi olin hovissa ja mistä olin tullut. En osannut selittää kovin hyvin, vaan yritin viedä keskustelun joihinkin arkipäiväisiin ja yhdentekeviin asioihin, kuten säähän, ja jättäytyä itse taka-alalle seurustelussa. Tiesin, ettei minun olisi pitänyt olla siellä.
Ilmeisesti vieras nuori nainen kiinnosti muitakin. Yhtäkkiä kaikki peittyi valtavaan punaiseen silkkivuoreen, joka liikkui uhkaavasti minua kohti. Näin vanteiden piirtyvän puvun läpi sitä mukaa, kun se tuli lähemmäs. Joku, eikä kuka tahansa joku, vaan keisarinna Elisabet itse, yritti istua päälleni, ja tunsin tukehtuvani puvun alle. Yritin siirtyä pois alta, mutta en päässyt enää jaloilleni enkä pystynyt heittäytymään turvaan. Keisarinnan vihaiset sanat kimpoilivat korvilleni, olin hädissäni ja peloissani, rukoilin anteeksiantoa, jos olin istunut keisarinnan paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti